Olen koko ikäni tässä pikkukylässä asunut, ja mielelläni haluan lapsenikin täällä kasvattaa, mutta joku tässä kylässä ahdistaa. Tai tällä hetkellä ahdistavuutta saattaa lisätä se, ettei läheisimmät kaverit ole täällä... Vaikka eihän 50 km paha matka ole, mutta ei sitä nyt joka päivä huvin vuoksi haluaisi ajella. (Ainakaan kalliilla menopelillä...) Huomenna mennään Pikkumiehen kanssa "keskustassa" käymään ja kavereita näkemään, ihanaa vaihtelua näihin pitkiiiiiin päiviin. Ei näitä ainaisia samoja naamoja... Alkaa tulemaan kauppareissuillakin samat naamat koko ajan vastaan. Ja jos et ole ihan varma omista asioistasi, niin kyllä ne kylällä tietää. Tämä kylä on sellainen juorumummon paratiisi. Voi elämä jos jotain todella isoa tapahtuu, siinä onkin keskustelua muutamaksi seuraavaksi viikoksi. JA mikä ihmeen oletus on se, että kaupan kassaneidit tietää KAIKEN?! Jos ei vielä tiedetä, kelle on sattunut ja mitä, niin kysäistään tuosta kaupan kassalta, kyllä ne tietää! Muutaman kerran on tullut vastattua, että vaikka tietäisin, en voi kertoa... Herranen aika. Unelmana olisi muuttaa jonnekin muualle täältä, mutta sen näyttää tulevaisuus. Ja jos ei päästä täältä muualle, tulisipa edes se lottovoitto ja saisi talon rempattua! Tänään juuri lenkillä kävellessä mietin että millähän värillä maalaisi talon, jos ryhdyttäisiin sellaiseen urakkaan ensi kesänä... Jotain muuta kuin tätä keltaista! Sitä on joka paikassa. (Meidän talon ainoat valkoiset seinät on vaatehuoneessa!)
Onneksi tiet alkaa olemaan nyt sulana, päästään lenkkeilemään! Kesäksi 2030 kesäkuntoon, vai mitenkäs se nyt menikään... Pitäisi vain keksiä jotain muutakin liikuntaa, alkaa tuo teiden tallaaminen maistua välillä puulta. Aivan mielettömän ihanaa olisi hommata jonkinlainen liikuntalaitehärveli kotiin, mutta mikään ei ole ilmaista, ja mitenkähän pitkään sellainenkin jaksaisi innostaa... :') Mutta juoksumatto olisi aika kiva. Tai stepperi. Mutta mutta... Ainahan voi haaveilla. Mutta (apua, miten montaa kertaa M U T T A...!!) tavoitteena on, että saisin nämä kilot pois ja painaisin jopa vähemmän kuin ennen odotusta! Todellakin saa haaveilla... Hassulta tuntuu katsoa vanhoja vaatteita , että niihin on joskus tämäkin mamman kroppa joskus mahtunut. Silloin joskus vuosia sitten. ;) Tuntuu nimittäin tällä hetkellä toooooodella isolta urakalta. Pitäisi vain nähdä vaivaa ja katsoa mitä suuhunsa laittaa! Sekä kuluttaa lenkkareita lenkkipoluilla. Mission: pudottaa 20 kg.
Huhhuijjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti