Voihan...

Inhottavia nämä pitkät koulu -ja työpäivät. Nytkin koiruus on ollut kotosalla aamukuudesta asti yksinään, toivottavasti kotiin tullessa vastassa ei olisi aivan kamala sotku odottamassa.Valko on oppinut yllättävän hyvin jo pidättelemään ja pyytämään ulos, tietenkin pieniä vahinkoja aina sattuu. Mutta eihän pientä pentua siitä voi rangaista, täytyy vain opettaa. Onneksi minullakin on hieman vaikutusvaltaa, vaikka Kimillä on yhä suurempi vaikutusvalta, eihän sille mitään voi. 
Mutta kyllä on pieni koiruus antanut meille kunnon nauruja tässä jokusen päivän aikana. Valko nukkui sohvalla (Joojoo, sohvalla, kyllä.... Huono juttu.) syvää unta ja tippui aivan yhtäkkiä alas! Kyllä vatsalihakset sai jumppaa kun naurettiin, Valkolla vain hölmistynyt ilme naamallaan :) Eilen Kimi sai tarpeekseen, kun Valko tulee jalkoihin, kun laittaa vaatteita päälle. Laittoi sitten kiusankappaleelle villasukan jalkaan! Ei hölmö tajunnut mitä tapahtui... Käytiin myös eilen hihnassa kävelemässä kylällä asti kaupassa, hyvin meni muuten, mutta oikealla puolella kulkemisessa on kenties hieman pientä ongelmaa... Olin lähellä kaatua useamman kerran, kun Valko sotkee hihnan jalkoihin, ilkeää.

Tänään meinasin myös harvinaisesti kokata. Meinasin kokkailla broileripastavuokaa. En tiedä millaista tulee olemaan, mut herkullista yritetään tietenkin kokkailla :D Ja huomenna sitten kyljyksiä, pitäähän sitä miehelle olla ruokaa :)

Mitä ihmisillä liikkuu päässä?

Pakko mainita asiasta, vaikka ei koiriin tämä asia millään tavalla liittykään. Odottelin tänään iltapäivällä linja-autoa keskustassa, jolloin torin mittari näytti -22 pakkaslukemaksi. Minulla, vilukissalla, oli kunnolla päällä ja silti hiipi vilu vaatteiden alle. Mutta tuli kummasti lämmin olo, kun katseli ohikulkevaa porukkaa. Eräs poika, joka nousi samaan linkkaankin, oli niin huonosti pukeutunut, että teki mieli ravistella ja kysyä että "Oletko nyt jätkä hei ihan järjissäs?!". Jätkällä oli t-paita, huppari ja puvuntakin tyylinen takki päällä. Ei pipoa, ei käsineitä, kaula paljaana, rintakehäkin lähes paljaana.Jätkän kaverillakin oli sama tyyli, sentään takki päällä. Ja eräs tyttö kiinnitti huomion. Päällä nahkatakki, ei hattua, ei käsineitä, ei kaulahuivia. Jalassa legginsit, ohuet sukat ja kesäiset pienit tennarit. JÄRKEÄ hei, ulkona on lähes kolmekymmentä astetta pakkasta ja ihmiset kulkee järkyttävän vähäisessä vaatetuksessa! :(
Onneksi itse on niin mukavuudenhaluinen, että toppahousut on taatusti jalassa, kun mittari näyttää yli kaksikymmentä astetta.

Sitten Valkosta. Käytiin eilen ensimmäistä kertaa pihasta kauempana, hihnan kanssa! Valkon kanssa meni yllättävän hyvin, vaikka odotin isompaakin showta. Koiruus kulki erittäin hyvin vieressä, vasemmalla puolella, eikä vetämistäkään ollut paljon havaittavissa. Harvinaisen hienosti kolmikuukautiselle pennulle! :D Ja toinen hieno juttu! Valko osaa istua, ai että on ihanaa. Helpottaa paljon joitakín asioita... Vielä kun turhasta hötkyämisestä pääsisi eroon, olisi käsissä erittäin hieno koira. Mutta kyseessähän tosissaan on koiranpentu, jolla on ikää reilut kolme kuukautta, aikaa on vielä paljon oppimiseen!

Palataan astialle!

Hm...

Kyllä on taas kiireinen viikonloppu takana, mutta onko sitä sitten ehtinyt mitään järkevää tekemään, se on sitten eri asia... Lauantaina pikkuveli tuli yökylättelemään meille ja eilen sai kuskailla siskoa. Töissäkin tuli ahkeroitua, joten kouluhommille ei jäänyt paljon aikaa, kaameaa tämä elämä.

Valko on ollut yllättävän rauhallinen, kohta on kulunut viikko, kun Ahne lähti. Odotimme oikeasti, että tulee olemaan paljon hankalampaa ja Valko ei osaa sopeutua uuteen elämään yksin. Annoimme koiruudelle hieman pieniä erikoisoikeuksia, kun Valko osasi käyttäytyä, mutta äkkiä sai ottaa erityisoikeudet pois, koska pahojakin tapoja alkoi ilmestyä... Nyt kaikki onneksi sujunut normaalisti.
Lauantaina Katja kävi katselemassa tätä ihanaa koiruutta, olisi voinut vaikka mukaansa ottaa ;) Mutta eihän me nyt tästä oltaisi luopumassa, herranen aika.

Valko oli hyödyksi tänään! (??!)

Kyllä oli Valkostakin harvinaisesti tänään hyötyä, lämmitti nimittäin tuota parempaa puoliskoani. :D Onneksi en jäänyt linkan jälkeen suustani kiinni tai vieraillut missään, toinen puoliskoni oli jäänyt ulos, tietenkin ilman takkia. Olivat sitten autossa istuneet kahdestaan, onneksi Valko on jo tuohon kylmään tottunut. Ei ollut varmasti rakkaasta mukavaa, mutta sain kyllä kunnon naurut... Vahingonilo on paras ilo, vai miten se oli? ;)
Jos tämä yö menisi sikeästi nukkuen, ei öiseen huutokonserttiin heräten!

Tänään olisi ollut Countdown For Love, mutta miepä päivittelen kotosalla vaan blogia. (Ihan mielelläni mie tätä kirjottelen juu, mut kuuluukohan tämä meidän työtehtäviin tulevaisuudessa, saanen epäillä?). Se ihana ilo on täällä jumalan selän takana asua, että julkinen liikenne on kenties paskimmasta päästä ja autoa ei ole aina käytössä! :( Oma auto olis ihan jees. Voisi laittaakin vaikka listaa, jos joku sellaisen haluaisi kustantaa!

Saa nauraa, Äspeeihqpihg! ;)

Ensimmäinen yö yksin

Viime yö oli ensimmäinen, kun Valko nukkui yksin. Ilta meni yllättävän hyvin, vaikka kaveria ei vieressä ollutkaan, hellyyttä haettiin sitten meiltä. Nukkumaanmenokin sujui yllättävän helposti, vaikka pelkäsimme kovempaakin huutokonserttia. Yöllä kahden aikaan meidät herätti kova haukunta ja ulina, sitten taisi Valkonkin alitajuntaan mennä ettei kaveria ole enää vieressä nukkumassa.
Ahneen uusi isäntä soitti illalla, mutta puhelusta ei meinannut paljoakaan kuulla, kun Ahneen haukunta ja ulina viilti korvia, minullakin, joka istuin monen metrin päässä puhelimesta. Toiselle on tietenkin täysi uusi paikka ja vieraat ihmiset, saattaisi pelottaa itseäkin. Valkolla kuitenkin tuttu paikka, muttei kaveria.

Valkon uusi elämä!

Jokunen tunti sitten Ahne lähti, vielä ei ole tainnut Valko tajuta tapahtunutta. Illalla, nukkumaan mennessä, Valkokin sen varmaan tajuaa. Nyt herra tulee hakemaan hellyyttä, varsinkin kun kahdestaan olla. Ei ole tietoakaan siitä jokailtaisesta rallista, kummallista... Mihin ihmeeseen se kaikki energia sitten oikein menee?

Mutta kyllä meinasi kyynel tulla silmään, kun toinen koiruus piti päästää "isoon maailmaan"! Onneksi uusi koti on erittäin hyvä, mutta onhan se inhottavaa päästää irti jostakin, mihin on ehtinyt jollain tavalla kiintymään! Vaikka nää yhdessä (ja erikseen) aikamoisia paskapäitä aina välillä olivat (ja ovat), kyllä niitä silti rakastaa! Niisk!

Blogin aloitus

Aloitimme blogin pitämisen koulun merkeissä ja tässä se on, ensimmäinen blogikirjoitus 8.2.2011! Koska elämäni on muuten tylsää, valitsin blogini aiheeksi koiruuden, joka ei taatusti ole tylsä tai tee elämästäni tylsää. Poikaystävälläni ja minulla on suomenajokoirauros Valko, Erkanvaaran Valko viralliselta nimeltään. Valko & Ahne + neljä sisarusta olivat vahinkopentuja, mutta se ei haittaa mitään, ihania ne ovat silti! Vaikka pennut syntyivät vasten talvea, päivää ennen isänpäivää 13.11.2010, ne menivät hyvin kaupaksi. Pentuihin ehti kiintymään, kun niiden kanssa oli aivan ensimmäisistä hetkistä asti yhdessä.
 Poikaystävälleni ja minulle tuli sijoitukseen yksi urospentu, jolle ei löytynyt kotia... Ennen tätä päivää. Ero tulee olemaan vaikea, koska rakkaan Ahneen kanssa ehti olla kolme kuukautta! Ei olisi pitänyt varmaan mennä kiintymään, mutta ei toista nyt syrjiäkään voi. Ero tulee olemaan Valkolle ja Ahneellekin varmasti hankala, koska he ovat olleet koko ajan yhdessä, nukkuen ja tapellen. Ollaan ehditty jo miettimään, mihin ihmeeseen kaikki energia sitten menee, kun ei ole tappelukaveria enää vieressä...! Valkon sisar Leni on onneksi lähellä, joten leikkikaveri löytyy!
Heti alusta asti on huomannut, että Valko on hallitseva uros, sen huomasi jo kuuden pennun keskuudessa. Väritykseltään Valko on myös kaunis, ulkonäöstä Valkon nimi tuleekin. Valkolla on etutassut kokonaan valkoiset ja valkoisuus jatkuu niskan taakse. Ehdimme luulla eiliseen asti, että Valko on värivikainen, kunnes saimme tietää, että sitä ei enää lueta värivialliseksi. Nyt voimme harkita taas kilpailuja ja näyttelyjä, jotka olisivat olleet värivikaiselle poissuljettuja. Valko on tosin erittäin itsepäinen, katsotaan miten kouluttaminen sitten sujuukaan. Mutta nyt kouluttaminen tulee varmasti olemaan helpompaa, kun on vain yksi koira, jolle antaa huomiota.
Onneksi poikaystävälläni on pitkät hermot ja pitkä historia koirien parissa, koska itselläni ei ole koskaan ollut koiraa, vain kissoja. Siitä huomaakin, että poikaystävälläni on paljon suurempi auktoriteetti koiria kohtaan. No, ehkä minullakin sitten JOSKUS!