Minun omaa aikaa!

Ihanaa, kerrankin miulla on hetki vain olla ja tehdä mitä haluan! Eli sillä aikaa kun (krapulainen) isä ja poika vetelee uniansa sängyn pohjalla. Tuntuu kyllä siltä, että itsekin saattaisi nukkua pienehköt päikkärit! En nukkunut juurikaan ennen kuin tuo komeampi osapuoleni tuli paikallisesta takaisin kotiin... En tiedä mikä siinä on, mutta kun uni ei vain meinaa tulla ennen kuin toinen on vieressä. Vaikka kyllä se uni tulee, kun toinen on yövuoroviikolla... Mikähän siinä lie?

Tein viime tiistaina siis tunnukset sinne Kiloklubiin. Masentavaa, kun sivusto näyttää, että miulla menisi tavoitepainon saavuttamiseen 51 VIIKKOA! Siis VIISIKYMMENTÄYKSI VIIKKOA...! Jos on minusta itsestäni kiinni, siihen ei todellakaan mene niin kauaa. Haluaisin pudottaa painoa hieman nopeammalla tahdilla. Mutta muutenkin, sama sivusto näyttää, että miun pitäisi liikkua vain 200 mi n viikossa ja kuluttaa 1500 kcal. Siis viikossa. Ulkona on kyllä tänään niin mahtava keli, että tänään voisi kiertää piiiitkän lenkin.

(Kuva we heart it)



Tänään pitäisi myös pitää pihansiivoustalkoot! Koiratarha odottaa siivojaansa, risukasoja pitäisi viedä tunkiolle, puita ja puskia pitäisi siistiä, ja jos vielä virtaa riittäisi, voisi kenties haravoida. Ehkä. Katselen juuri tuonne meidän takapihalle, että lumet alkaa olla sulaneet lähes kokonaan. Voi kun olisinkin viherpeukalo ja osaisin laittaa tuota meidän pihaa. Haluaisin saada tuohon etupihalle, seinän viereen jonkinlaista kasvia, joka menestyisi varjossa, etupihalle kun ei juurikaan aurinko paistele. Ja nuo takapihan marjapuskatkin pitäisi kai saada jotenkin loistoonsa. Aika säälittävältä näyttää nimittäin nykyisin.... Viime kesänä ei jostain hassusta syystä paljoakaan huvittanut kyykkiä tuolla maassa, liekkö ollut maha hieman edessä.

Koristekaali

Kesäsypressi

Koristekaali ja kesäsypressi olisivat sellaisia kasveja, jotka menestyisivät varjossakin, kummatkin myös miellyttäisi silmää. Kesäsypressi olisi kuitenkin parempi valinta tuohon seinän viereen, siinä olisi myös hieman korkeutta. Alhaalla seinässä, toiseksi alimmassa laudassa, on nimittäin pieni lommo, kun tämä mamma joskus hieman vauhdilla peruutti ja takakoukku osui seinään... Hups! Nyt rupeaa vain olemaan kiire, jos haluaisin saada kyseisen kasvin vielä kesäksi uloskin saakka... Pitäisi siis nyt laittaa sisälle jo itämään, koska jostain luin että viljelyaika olisi 10-11 viikkoa. Hmm...

Mutta mutta, ei tämä koneella istuminen auta asiaa, niin paljon olisi tekemistä vielä tänään! Lenkille, pihahommia (sillä oletuksella että Oliver nukkuisi ulkona, ainakin jonkun aikaa) ja sitten siivousta sisällä. Huomennahan on vappu, pitäähän se vappusiivous tehdä! Vappua mennään juhlistamaan miehen siskon luokse, jonne tulee myös heidän äiti sekä veli perheineen. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Grillaillaan jo hyvissä ajoin, loppuillasta siirrytään kenties meille, että lapset saa nukkua sitten rauhassa. :) Meidän Pikkumiehemme menee mummolaan yökyläilemään.

Väsymys!

Kylläpäs iski nyt sellainen olo, ettei jaksaisi mitään! Tekisi mieli vain painaa päänsä tuohon sohvatyynylle ja vetäistä lyhyet päivä(ilta)unet. Mutta eihän sellainen onnistu, jos pieni, huomionhakuinen rakkaani ei myös nukahda. :)
Jaksaisikohan lähteä vielä lenkkareitaan kuluttamaan, vaikka käytiinkin tänään jo lenkkeilemässä, pitkä lenkki. Mutta pitäähän nämä kilot saada katoamaan! Tein eilen tunnukset Kiloklubiin (www.kiloklubi.fi), jospa se antaisi hieman motivaatiota... Tai antaahan se, kun oikeasti näkee, kuinka paljon kaloreita tulee syötyä ja millä tavalla liikuttua. Olisihan se mukava harrastaa monipuolisesti liikuntaa, mutta eipä ole tällä kylällä paljon sillä saralla annettavaa. Kuntosali, joka on urheilukentällä, on aivan surkea ja pieni, ei todellakaan innosta liikkumaan. Hyvä se on miehen käydä paljon paremmalla salilla, kun kuuluu työpaikkansa palokuntaan... :) Harmi, kun ei ole miulla sille salille pääsyä. Mutta tällä kylällä ei ole edes minkäänlaisia jumppia tms. tarjolla. Tai jos jotain on, ne on suunnattu luultavasti enemmän vanhemmalle väestölle. (Missäs muualla  ne mummot juoruaisi...?) Ei kamalasti huvittaisi Enoon (tai jopa Joensuuhun) asti ajella liikunnan takia, eikä miulla edes aina ole autoa käytössä. Vaikka no, rupeaahan mieskin käymään taas 2 x viikossa harjoituksissa Joensuussa asti, kun aloitti taas salibandy-harrastuksensa... 

Mutta ei taida tuo lenkkeilyajatus minnuu jättää rauhaan, ennen kuin ollaan lenkki kierretty. Pitääpä siis pakkailla Oliver uudestaan vaunuihin ja laittaa itselle lenkkarit jalkaan. Ei nää läskit muuten lähde mihinkään! ;)

Tietokonetaitaja taas osaa...

Enpä tiedä kuinka onnistuin hävittämään koko blogilistani. Kaikki blogit, joita seuraan, hävisi yksinkertaisesti jonnekin... Nyt pitäisi olla suurimmaksi osaksi kaikki taas listalla, mutta taatusti on joku unohtunut. No, lisäillään sitten kun vastaan tulee mielenkiintoisia blogeja ja etsiskellään! :)

Ei olla tehty tänään juuri mitään ja mie olen silti aivan rättipoikkiväsynyt! Käytiin Oliverin kanssa katsomassa miun uusinta serkkua, voi että kun tämä 4.4. syntynyt pikkumies oli niin suloinen! Ja PIENI! Meidän isopieni pikkumies Oliver vaikutti siinä vieressä niin isolta, vaikkei Oliverkaan vielä kovin iso ole... Ajatella, että tämä pienenpieni serkkuni vasta lähestyy sitä painoa, minkä Oliver painoi syntyessään. (Oliverin syntymäpaino 3280 g, pituutta 51 cm) Olin ennen synnytystä aivan kauhuissani, että kuinkahan suuri napero sieltä onkaan tulossa, olikin yllätys kun tulikin niin "pieni" palleroinen. ;) Mutta ei ole meitä vanhempiakaan kyllä pituudella pilattu, minä 168 cm ja mies 175 cm. Mutta jospa ottaisi Oliver geenejä täältä äidin puolelta, meillä on miehet aina olleet pitkiä, kuten iskäkin, pituutta 188 cm!

Meillä olisi torstaina Oliverin lääkärintarkistus ja silloin täytyisi muistaa tuosta ihosta kysyä. Voi pikku raukkaa, kun kutisee niin pirusti. :( Ollaan mietitty, voisiko olla kyseessä joku ruoka-aineallergia, mutta en ole huomannut, että tuo kutina ja punoitus tulisi heti jonkun erityisen ruoka-aineen jälkeen. Oloa ollaan koitettu helpottaa hydrocortisonilla ja Aqualan Duolla. Punoitus ja kutina ovat siis kasvoissa, poskissa ja lähellä korvia. Välillä olen huomannut pienen pientä punoitusta rintakehässä, mutta luulen sen johtuvan siitä, että kuolantuotannosta johtuen paita on aina välillä märkänä juuri siitä kohtaa, mikä sitten punoittaa. Voi meidän pientä ukkelia, kun niin sääliksi käy! Aij jai. :( Toivotaan, ettei mitään allergiaa olisi, sitten saa tarkkailla ruokia pitkän aikaa... Hmm...

Käytiin siis eilen katsomassa Project X!

Ihan hauska leffa, vaikka ei kyllä täysin miun tyylinen. Eikä ollut muuten eilen mikään kassamagneettikaan, meidän kahden lisäksi oli alhaalla 2 ihmistä ja yläparvella jokunen ihminen... :) Mutta tuollaisiin bileisiin kun joskus pääsisi! Mutta kannattaa katsoa jos kiinnostaa, oon nähnyt huonompiakin!

Mutta nyt leipomishommiin! Piti olla herkuttelematta, mutta ei viitsi kaataa kohta pilalle menevää maitoa alas viemäristä, tehdään siis jotain hyödyllistä. ;)

Projekti: hiusten vaalennus

No niin, taas on se aika kun haluankin olla blondi! Olen seilannut tumman ja vaalean välillä todella pitkään, vähän väliä on hiusten väri vaihtumassa. Raskausaika taisi olla pisin aika, kun pysyin samassa värissä koko ajan. Elikkä tummana... Mutta mitä lähemmäs kesää mennään, sitä enemmän vaalea taas kiehtoo. :)
Laitoin eilen värinpoiston tähän järkyttävään väriseen hiuskasaan. Ennen värinpoistoa päähän oli laitettu siis vain raitoja, joten aivan tummaa tukkaa en ruvennut vaalentamaan. Kuvaa en edes viitsi tästä nyt ottaa, niin on järkyttävä näky... Jossain kohtaa kauniin vaaleaa, sitten oranssia, jonkin verran keltaista ja jotain vielä tummempaa. Mutta kyllä miusta vielä blondi saahaan! Jokunen vuosi sitten miulla oli tukka josta tykkäsin hirveesti, mutta se olikin työn takana. :) Lyhyt ja kauniin tuhkanvaalea ja edessä aivan mielettömän ihanan värinen, sähkösininen raita. Tykkäsin! Mutta nyt haluan ns. jotain luonnollisempaa, tällä hetkellä ei shokkivärit ym. kiinnosta.


Tänä iltana pääsee äiti & iskä elokuviin, jee! Ihan kahdestaan. Elokuvavalinta ei ole kyllä kovin romanttinen.... :) "Project X". No, katsellaan, ja raportoidaan myöhemmin, millainen oli. :)

Tämä ah-niin-ihana-kylä...

Olen koko ikäni tässä pikkukylässä asunut, ja mielelläni haluan lapsenikin täällä kasvattaa, mutta joku tässä kylässä ahdistaa. Tai tällä hetkellä ahdistavuutta saattaa lisätä se, ettei läheisimmät kaverit ole täällä... Vaikka eihän 50 km paha matka ole, mutta ei sitä nyt joka päivä huvin vuoksi haluaisi ajella. (Ainakaan kalliilla menopelillä...) Huomenna mennään Pikkumiehen kanssa "keskustassa" käymään ja kavereita näkemään, ihanaa vaihtelua näihin pitkiiiiiin päiviin. Ei näitä ainaisia samoja naamoja... Alkaa tulemaan kauppareissuillakin samat naamat koko ajan vastaan. Ja jos et ole ihan varma omista asioistasi, niin kyllä ne kylällä tietää. Tämä kylä on sellainen juorumummon paratiisi. Voi elämä jos jotain todella isoa tapahtuu, siinä onkin keskustelua muutamaksi seuraavaksi viikoksi. JA mikä ihmeen oletus on se, että kaupan kassaneidit tietää KAIKEN?! Jos ei vielä tiedetä, kelle on sattunut ja mitä, niin kysäistään tuosta kaupan kassalta, kyllä ne tietää! Muutaman kerran on tullut vastattua, että vaikka tietäisin, en voi kertoa... Herranen aika. Unelmana olisi muuttaa jonnekin muualle täältä, mutta sen näyttää tulevaisuus. Ja jos ei päästä täältä muualle, tulisipa edes se lottovoitto ja saisi talon rempattua! Tänään juuri lenkillä kävellessä mietin että millähän värillä maalaisi talon, jos ryhdyttäisiin sellaiseen urakkaan ensi kesänä... Jotain muuta kuin tätä keltaista! Sitä on joka paikassa. (Meidän talon ainoat valkoiset seinät on vaatehuoneessa!)
Onneksi tiet alkaa olemaan nyt sulana, päästään lenkkeilemään! Kesäksi 2030 kesäkuntoon, vai mitenkäs se nyt menikään... Pitäisi vain keksiä jotain muutakin liikuntaa, alkaa tuo teiden tallaaminen maistua välillä puulta. Aivan mielettömän ihanaa olisi hommata jonkinlainen liikuntalaitehärveli kotiin, mutta mikään ei ole ilmaista, ja mitenkähän pitkään sellainenkin jaksaisi innostaa... :') Mutta juoksumatto olisi aika kiva. Tai stepperi. Mutta mutta... Ainahan voi haaveilla. Mutta (apua, miten montaa kertaa M U T T A...!!) tavoitteena on, että saisin nämä kilot pois ja painaisin jopa vähemmän kuin ennen odotusta! Todellakin saa haaveilla... Hassulta tuntuu katsoa vanhoja vaatteita , että niihin on joskus tämäkin mamman kroppa joskus mahtunut. Silloin joskus vuosia sitten. ;) Tuntuu nimittäin tällä hetkellä toooooodella isolta urakalta. Pitäisi vain nähdä vaivaa ja katsoa mitä suuhunsa laittaa! Sekä kuluttaa lenkkareita lenkkipoluilla. Mission: pudottaa 20 kg.
Huhhuijjaa.

Iloisia uutisia!

Tänään on toivotettu tervetulleeksi sukuun uusi jäsen, kun äitini sisko sai pienenpienen pojan tänään! Hieman etuajassa (reilut 4 viikkoa), mutta onneksi kaikki on kunnossa. :) Paljon mukavampi myös tädille, oli nimittäin todella vaikea raskaus, verrattuna hänen neljään aiempaan odotukseen. Meiän pikkunen kun on "kasvanut isoksi", pääsee nuuskuttelemaan taas ihan pikkuista prinssiä.

Isoksi kasvamisesta puheen ollen.... Meidän Oliver kääntyi tänään ensimmäisen kerran mahalleen, ilman minkäänlaisia apuja! :') Äitillä meinas tippa tulla linssiin, ihana nähdä noita hetkiä kun toinen tekee jotakin ensimmäisen kerran. Harmi kun iskä ei ollut näkemässä poitsun kääntymistä, mutta eiköhän tuota vielä ehdi sitäkin todistamaan ;)

Tämän mamman pitäisi aloittaa terveellinen elämä! Tällä hetkellä inhottaa nähdä oma peilikuvansa... Kaikki raskaudessa tulleet kilot eivät ole karisseet, joten pudotettavaa. Ja jo ennen odotusta oli ihan muutama kilo ylipainoa. Muistan sen kun olin oikeasti hoikka, tahtoo sen kropan takaisin, oi voi. Siis en ole nytkään mikään ylipainoinen pallero joka ei mitään jaksaisi tehdä, mutta voi sanoa että muotoja on. Miehelläkin alkoi nyt "kuntokuuri", Allévon pussikeittoja syöden ja kuntosalilla itsensä rääkkäämisellä. Elikkä saisi vain itselleen kokkailla tässä seuraavan kuukauden, hm... Yleensä ruokaa tekee niin, että molemmat syödään sitä sitten vielä seuraavana päivänäkin, pitäisi kai nyt opetella (hetkeksi aikaa) hieman pienempiä ruokamääriä tekemään. Yritän jostain etsiä motivaatiota liikkumiseen ja välillä sitä saa todella etsiä. Näinä menneinä päivinä sitä ei ole onneksi tarvinnut etsiä kaukaa, ulkona on aivan mahtavat ilmat! Ja viikonlopuksi tuleekin sitten varmaan huonot kelit. :( Välillä on ollut niitä päiviä, kun ei viitsisi vaunujen kanssa lähteä kyntämään noita ah-niin-ihanasti-hoidettuja-teitä, silloin ei tarvitse kuin tuohon kylälle (n. 800 m matkaa) kävellä ja on jo hiki hatussa. Vaunumme eivät ole siis kaikista parhaimmat, Gracon yhdistelmät, olivatkohan joku Tour Deluxe tai jotakin siihen suuntaan... Saatu siis miehen veljeltä. Vaunuina todella huonot, koppa todella pieni. Rattaina varmasti tulevat olemaan mahtavat. Lenkkeillessä huonot! Taloustilanne kuitenkin sellainen, ettei tässä enää ruveta toisia vaunuja/rattaita ostelemaan. Näillä keleillä on todella hankala päästä eteenpäin, ai elämä kun ottaa tuolla teitä kyntäessä välillä päähän. Hyvin mennään eteenpäin, jos pinta on tasainen, mutta auta armias jos tietä ei ole aurattu, se on pahasti urilla tai näillä keleillä SOHJOSSA. Joo, hieman purkautumista havaittavissa. Mutta pääasiahan oli siis se, että MINUN tässä pitäisi liikkua. Onneksi lenkkiseuraakin on saatavilla, yksin olisi äärettömän tylsä tämän kylän teitä tallailla, silloinkin kun musiikki pauhaa korvíssa. Mutta pitäisi katsella tässä myös syömisiään, ei tässä paino lähde muuten putoamaan. :) Mutta noita Allévon keittoja en todellakaan sorru syömään, maistuvat niiiiin pahalle! Vaikka pitäisi vähentää ja keventää, pitää sitä makua kuitenkin olla, edes vähän, niin saa alas menemään. :)
Mutta tässä onkin projektia tälle keväälle. Niitä tuloksia odotellessa...