Tänään on toivotettu tervetulleeksi sukuun uusi jäsen, kun äitini sisko sai pienenpienen pojan tänään! Hieman etuajassa (reilut 4 viikkoa), mutta onneksi kaikki on kunnossa. :) Paljon mukavampi myös tädille, oli nimittäin todella vaikea raskaus, verrattuna hänen neljään aiempaan odotukseen. Meiän pikkunen kun on "kasvanut isoksi", pääsee nuuskuttelemaan taas ihan pikkuista prinssiä.
Isoksi kasvamisesta puheen ollen.... Meidän Oliver kääntyi tänään ensimmäisen kerran mahalleen, ilman minkäänlaisia apuja! :') Äitillä meinas tippa tulla linssiin, ihana nähdä noita hetkiä kun toinen tekee jotakin ensimmäisen kerran. Harmi kun iskä ei ollut näkemässä poitsun kääntymistä, mutta eiköhän tuota vielä ehdi sitäkin todistamaan ;)
Tämän mamman pitäisi aloittaa terveellinen elämä! Tällä hetkellä inhottaa nähdä oma peilikuvansa... Kaikki raskaudessa tulleet kilot eivät ole karisseet, joten pudotettavaa. Ja jo ennen odotusta oli ihan muutama kilo ylipainoa. Muistan sen kun olin oikeasti hoikka, tahtoo sen kropan takaisin, oi voi. Siis en ole nytkään mikään ylipainoinen pallero joka ei mitään jaksaisi tehdä, mutta voi sanoa että muotoja on. Miehelläkin alkoi nyt "kuntokuuri", Allévon pussikeittoja syöden ja kuntosalilla itsensä rääkkäämisellä. Elikkä saisi vain itselleen kokkailla tässä seuraavan kuukauden, hm... Yleensä ruokaa tekee niin, että molemmat syödään sitä sitten vielä seuraavana päivänäkin, pitäisi kai nyt opetella (hetkeksi aikaa) hieman pienempiä ruokamääriä tekemään. Yritän jostain etsiä motivaatiota liikkumiseen ja välillä sitä saa todella etsiä. Näinä menneinä päivinä sitä ei ole onneksi tarvinnut etsiä kaukaa, ulkona on aivan mahtavat ilmat! Ja viikonlopuksi tuleekin sitten varmaan huonot kelit. :( Välillä on ollut niitä päiviä, kun ei viitsisi vaunujen kanssa lähteä kyntämään noita ah-niin-ihanasti-hoidettuja-teitä, silloin ei tarvitse kuin tuohon kylälle (n. 800 m matkaa) kävellä ja on jo hiki hatussa. Vaunumme eivät ole siis kaikista parhaimmat, Gracon yhdistelmät, olivatkohan joku Tour Deluxe tai jotakin siihen suuntaan... Saatu siis miehen veljeltä. Vaunuina todella huonot, koppa todella pieni. Rattaina varmasti tulevat olemaan mahtavat. Lenkkeillessä huonot! Taloustilanne kuitenkin sellainen, ettei tässä enää ruveta toisia vaunuja/rattaita ostelemaan. Näillä keleillä on todella hankala päästä eteenpäin, ai elämä kun ottaa tuolla teitä kyntäessä välillä päähän. Hyvin mennään eteenpäin, jos pinta on tasainen, mutta auta armias jos tietä ei ole aurattu, se on pahasti urilla tai näillä keleillä SOHJOSSA. Joo, hieman purkautumista havaittavissa. Mutta pääasiahan oli siis se, että MINUN tässä pitäisi liikkua. Onneksi lenkkiseuraakin on saatavilla, yksin olisi äärettömän tylsä tämän kylän teitä tallailla, silloinkin kun musiikki pauhaa korvíssa. Mutta pitäisi katsella tässä myös syömisiään, ei tässä paino lähde muuten putoamaan. :) Mutta noita Allévon keittoja en todellakaan sorru syömään, maistuvat niiiiin pahalle! Vaikka pitäisi vähentää ja keventää, pitää sitä makua kuitenkin olla, edes vähän, niin saa alas menemään. :)
Mutta tässä onkin projektia tälle keväälle. Niitä tuloksia odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti